Blogi helmikuu 2023
Arvostamme neuvolapalveluita, joissa saamme vanhemmuuteen, lasten kasvattamiseen ja hoitamiseen yksinkertaisia, ammattimaisia ratkaisumalleja. Lapsen perushoidon opettaminen ja rokotusohjelmiin keskittyminen on tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta, mutta yhtä tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta on se tieto, mitä vanhemmat saavat vanhemmuuteensa, parisuhteensa hoitamiseen tai omaan itsehoitoonsa.
Terveydenhoitoalan koulutuksen sisältöjä tulisi silti uudistaa vastaamaan tämän päivän lapsiperheen arjen tarpeita. Ammattilaisten tulisi yhä selkeämmin nähdä perhe aktiivisena toimijana, jolla on halu ja kyky selviytyä perhearjesta. Vanhempia olisi mahdollista tukea entistä paremmin kannustamalla arjen haasteissa, antamalla rohkaisevia esimerkkejä monenlaisista vaiheista selviytymiseen, oikea-aikaisella varhaisella tuella neuvolan kautta sekä vertaistukemalla.
Vanhemmuutta ei tulisi myöskään missään elämänvaiheessa nähdä mestarinäytteenä vaan prosessina, jossa perhe – arjen kokemusten kautta – oppii itseohjautuvuutta ja selviytymistä. Sekä terveydenhoito- ja sosiaalialan että sivistyspuolen koulutuksen keskiössä tulisi olla elämänmalli, jossa perhe nähdään oppimiskykyisenä myös itseohjautuvuudessa.
Ammatillisessa lisäkoulutuksessa tulisi edelleen vahvistaa ammatillista ja näkemyksellistä otetta perheestä, jossa tiedostetaan paremmin tämän päivän lapsiperheiden ohut kokemustausta kasvatuksellisissa kysymyksissä. Näissä asioissa on haasteita enemmän kuin aikaisemmin, koska perheyhteisöt ovat nykyisin pieniä: kokemusta lapsista ja lasten kasvattamisesta ei tulevilla vanhemmilla ole välttämättä ollenkaan ennen oman lapsen syntymää. Tämä asia tulisi ymmärtää esimerkiksi neuvoloissa aikaisempaa paremmin.
Nuoretkin tarvitsevat tukea
Entä osaako 16-vuotias nuori olla itseohjautuva ja tietääkö hän, mikä on hänelle itselleen milloinkin parasta? Nuorella voi olla hyvä perhe, ruokaa ja rahaa yli omien tarpeiden, mutta aikuisen tuki, turva ja lämmin välittäminen puuttuvat. Saattaa näyttää siltä, että nuori pärjää itse ja on aikaansaava, mutta jos nuori ei saa aikuiselta välttämätöntä ohjausta tavoitteidensa kirkastamiseen ja saavuttamiseen, opiskelumotivaatio voi hiipua ja edessä olla rimanalitus monilla elämän osa-alueilla. Ei riitä, että nuoren oletetaan olevan fiksu, osaava ja pärjäävä huomaamatta, että tältä puuttuu aikuisen tuki ja turva. Moni nuori tarvitsee aikuisen ohjausta saavuttaakseen sen päämäärän elämässään, mihin hänellä olisi täydet edellytykset päästä.
Onko siis mahdollista löytää tasapaino itseohjautuvuuden ihailun ja oikea-aikaisen tuen antamisessa perheille jo odotusaikana, lapsiperhevaiheessa kuin tukemisessa nuorten oman tien löytämiseen?